Mitä tehdä, kun kirjoittaminen ei suju?

Sain tämän blogikirjoituksen aiheeksi ”Kirjailijan vinkit, kun kirjoittaminen ei suju”. Aihe lienee valikoitunut siksi, että olen toimittajan työni ohella myös kirjailija. Olen julkaissut viimeisen kolmen vuoden aikana kaksi runokokoelmaa ja Eppu Nuotion kanssa yhteisteoksen Nainen parvekkeella. Minulla on siis oikeastaan kaksi työtä, joissa kummassakin kirjoitan, mutta kovin eri tavalla.

Mietin siis tuota minulle tarjottua blogikirjoituksen aihetta. Onko minulla kirjailijana antaa vinkkejä kirjoittajalle, kun kirjoittaminen ei suju? Vai olisiko pikemminkin niin, että toimittaja-minä on auttanut kirjailija-minää silloin, kun kirjoittaminen ei ole sujunut?

Selvennän tätä hiukan: aloitin toimittajan työni paikallislehdessä 19-vuotiaana heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Ensimmäinen läksy oli, että lehdellä on deadline, josta ei voi tinkiä. Opin kantapään kautta ja hyvin nopeasti, että juttu on synnyttävä, vaikkei olisi inspiraatiota tai mitään hajua siitä, mitä kirjoittaa. Toki hajua yleensä oli, koska toimittajan työssä tukena ovat usein omat muistiinpanot, joita on tehnyt haastatteluhetkellä ja niiden lisäksi tausta-aineisto, jota internet tarjoaa nykyään kovin auliisti. Toimittajan uraani aloitellessani internetiä ei toki ollut olemassakaan, joten taustamateriaali oli haettava kirjastosta, jos sellaista kaipasi. Tai sitten oli soiteltava asiantuntijoille ja tarkastettava kaikki faktat sillä tavalla.

Opin siis kirjoittavan työelämäni ensimetreillä, että kirjoittamisen on vain sujuttava. Tyhjän paperin pelosta pääsi eroon kirjoittamalla ja yhä vaan kirjoittamalla. Kun sain tehtäväksi tämän blogin kirjoittamisen, mielessä häivähti ajatus: mitä ihmettä minulla nyt olisi aiheesta sanottavaa? Ei tästä tule varmaan mitään. Luotin kuitenkin tärkeimpään kikkaani: kirjoittaminen sujuu, kun laittaa kädet näppäimille ja alkaa vain kirjoittaa. Pois itsekritiikki ja pelko! Ensin voi kirjoittaa vaikka diipadaapaa, jonka voi myöhemmin pyyhkiä pois. Pääasia, että tekstiä syntyy, sillä tekstimassaa voi sitten kyllä editoida loputtomiin.

Tämän siis sisäistin jo toimittajan työni alkutaipaleella. Ja tätä oppia olen käyttänyt hyväkseni myös kirjailijan työssäni. Writer´s block on pelottava sanahirviö ja varmasti todellinen olotila, mutta en voi sanoa kärsineeni oireyhtymästä kovinkaan usein. Kirjailijan työssäkin auttaa, kun aloittaa vain kirjoittamisen, menee kirjoittamisen tilaan. Jos sinne ei solahda automaattisesti, voi apuna aina käyttää tajunnanvirtamaista kirjoittamista. Kirjoitan vaikka siitä, mitä näkyy ikkunasta ja huomaan pian, että olen jälleen kirjoittamisen ihanassa taikapiirissä. Apuna voi käyttää myös lukuisia kirjoitusharjoituksia, joita ovat luovan kirjoittamisen oppaat pullollaan. Idea on vain siinä, että pääsee kirjoittamisen alkuun – loppu hoituu sitten itsestään. Ainakin minulla.

Oikeastaan sanoisinkin siis niin päin, että toimittajan työstä olen saanut valtavasti apua kirjailijan työhön. Minulle kirjoittaminen on ammatillista tekemistä, jolla on aikataulu ja päämäärä. Tämä koskee myös kaunokirjallisia teoksiani. En kirjoita huvin vuoksi (vaikka toki kirjoittaminen on superihanaa), vaan työkseni. Tämä lähestymistapa tekee kirjoittamisesta sen verran totisen jutun, että ei ole aikaa haahuilla.             

Kirjoittaja on asiakaslehtiä tekevä toimitussihteeri, jolle kirjoittaminen on tapa olla maailmassa.

Ps. Tästä blogikirjoituksesta pyyhin jälkikäteen pois ensimmäisen lauseen, sillä se oli turhan löysä. Lisäksi poistin kokonaan toisen kappaleen, jossa oli sitä diipadaapaa. Myöhemmästä tekstistä jouduin vaihtamaan vain yksittäisiä sanoja ja sanajärjestyksiä. Kun alkuun pääsee, loppu pitää huolen itsestään.