kirjoittaminen

Vinkkejä tekstinkäsittelyn sudenkuoppiin

osgviestintä_tekstieditointi

Onko sinulla juuri nyt toisessa ikkunassa auki Microsoft Word, Google Docs tai jokin muu tekstinkäsittelyohjelma? Entä oletko koskaan tuskaillut erikoismerkkien kanssa tai turhautunut useiden tekstilähteiden yhdistelyyn? Tässä blogitekstissä jaamme joitakin vinkkejä tekstinkäsittelyn yleisiin sudenkuoppiin.

Useimmat blogimme lukijoista ovat todennäköisesti käyttäneet jotain tekstieditoria lähiaikoina. Itse tuotan ja muokkaan tekstiä viitenä päivänä viikossa, minkä vuoksi olen vuosien saatossa kohdannut ja ratkaissut lukuisia pieniä ongelmia tai erikoisuuksia tekstinkäsittelyn arvaamattomassa maailmassa. Tässä kirjoituksessa nostan esiin pari tapausta, jotka saattavat edelleen hidastaa kirjoitustyötäsi, sekä ratkaisuvaihtoehtoja näihin.

Vaikeasti tavoitettava ajatusviiva

Ajatusviivoja on kahdenlaisia: lyhyt n-viiva (–) ja pidempi m-viiva (—). Molemmat viivat ovat yhdysviivaa ja miinusmerkkiä pidempiä, ja niitä voidaan käyttää muun muassa rajakohtamerkinnöissä, poistomerkinnöissä, virkkeen sisäisissä välihuomautuksissa ja repliikkien tai lainausten edessä. Sekä n- että m-viivaa voidaan käyttää samoissa tilanteissa, mutta Kotimaisten kielten keskuksen mukaan suositeltavampaa on käyttää lyhyempää n-viivaa.

Ajatusviivan luominen dokumenttiin voi kuitenkin olla hieman haastavaa, sillä omaa näppäintä välimerkille ei ole. Lisäksi näppäinkomennot vaihtelevat käytettävästä ohjelmistosta ja laitteistosta riippuen.

Microsoft Word pyrkii pääasiassa muuntamaan merkit­ oikeaan muotoon kirjoitettavan tekstin mukaan. Yhtenäistä tekstiä tuotettaessa yhdysviivojen pitäisi siis muuntua ajatusviivoiksi, kun tarpeellista. Mikäli näin ei kuitenkaan tapahdu tai tarvitset viivan vaikkapa lainauksen merkiksi (tässä tapauksessa Word yrittää oletuksena aloittaa luetteloa), voi suoralle näppäinkomennolle olla käyttöä.

PC:llä n-viiva syntyy Wordissa esimerkiksi seuraavilla komennoilla:

  • Alt-painike pohjaan ja numeronäppäimistöltä sarja 0150 (m-viivan koodi on 0151)

  • Ctrl-painike pohjaan ja numeronäppäimistöltä miinusmerkin painike (m-viivalle sekä Ctrl että Alt pohjaan)

Applen Mac-tietokoneilla Wordia käytettäessä ajatusviiva syntyy Kotimaisten kielten keskuksen mukaan painamalla alt-näppäintä ja kirjainnäppäimistön viivanäppäintä.

Mikäli taas työskentelet Google Docs -sovelluksessa, vastaavia näppäinkomentoja ei ole tarjolla. Tällöin suosittelenkin klikkaamaan Työkalut-valikosta Asetukset ja määrittämään jonkin merkkijonon, jonka Docs jatkossa automaattisesti korvaa ajatusviivalla. Itse käytän tähän tarkoitukseen kahta peräkkäistä yhdysviivaa (--).

Kopiointi on tyyliasia

Jostain käsittämättömästä syystä useimpien tekstieditorien ja -kenttien oletusasetus on, että muusta lähteestä liitettävä teksti tuodaan tyyleineen päivineen. En ole ihan varma, olenko koskaan tätä ominaisuutta itse tarvinnut, mutta vähintään 99 prosentissa tapauksista kaipaan juuri päinvastaista: liittää työstämääni dokumenttiin pelkän tekstin, käyttäen oman dokumenttini fonttia.

Olettaen, että en ole kirkuva poikkeus massasta tämän suhteen, lukijammekin ovat jo varmasti turhautuneita tähän universaaliin vääryyteen. Onneksi useimmissa ohjelmistoissa Ctrl+Shift+V-komento liittää suoraan pelkän tekstisisällön ilman tyylejä. Wordissä taas kannattaa suunnata Asetuksien Lisäasetukset-välilehdelle ja vaihtaa liittämisen oletuskäyttäytymiseksi Säilytä vain teksti kaikissa tarpeellisissa tapauksissa. Kyse on tavallaan pienestä asiasta, mutta pitkässä juoksussa omiin tarpeisiin sopivimmat liittämisasetukset säästävät paljon aikaa.

Hädän hetkellä nokka kohti Googlea

Mikäli kohtaat jonkin muun ongelmatilanteen tai hankalasti luotavan erikoismerkin työssäsi, kannattaa asia suosiolla googlata pidemmän ihmettelyn sijaan. Hyvin todennäköisesti muutkin ovat kohdanneet saman sudenkuopan ja hakeneet siihen apua verkosta, jolloin vastaus kysymykseesi on jo valmiiksi saatavilla.

Lisäksi voit tiukassa paikassa jopa kopioida erikoismerkin Google-haun tuloksista ja liittää sen dokumenttiisi – vaikka tulevaisuuden kannalta on yleensä fiksumpaa opetella luomaan kaivatut merkit ja muut sisällöt itse käytetyssä sovelluksessa.

Menestyksekästä kirjoitusviikkoa kaikille!

Luther ja hyvä elämä

blogi_kuva.jpg

Vuosi 2017 on kulunut juhlien. Suomi täyttää täydet sata ja Pikku kakkonenkin jo 40 vuotta. Reformaation 500-vuotinen merkkivuosi huipentui marraskuussa. Juhlat ovat hieno asia, koska muuten kaikki olisi vain arkea.

Olin Lutherin kanssa samassa pitopöydässä. Ei se ihan larppaamista ollut, kun vain Luther oli rooliasussa, mutta oli yllättävän elämyksellistä miettiä herkkuja notkuvan pöydän ääressä, mitä 500 vuotta sitten tapahtui. Millaista tarinaa silloin elettiin? Mitäköhän Ransu Karvakuono olisi kysynyt Lutherilta tai hänen vaimoltaan Katharinalta? Ehkäpä jotain perheen Tölpel-nimisestä koirasta.

Kieli on olennainen osa tarinaa. Onneksi Mikael Agricola oli Lutherin oppilas, jotta viesti kaikille yhteisestä kielestä rantautui myös Suomeen. Kansankielen tärkeys ja sanoman ymmärtäminen olivat kirjakielen synnyn perusta. Kielen, jota voi kirjoittaa, painaa ja lukea. Muutama sata vuotta myöhemmin Aleksis Kivi osoitti, kuinka kauniisti ja runollisesti suomen kieli soi paperilla.

On mahtavaa saada tekstintekijänä olla osa ketjua, jossa kieli – kirjoitettu sana – jakaa tietoa, lisää ymmärrystä ja oikeudenmukaisuutta, hyvää elämää. Sanat voi toki nykyään jakaa digitaalisesti, mutta Twitteriin ja WhatsAppiinkin ne pitää kuitenkin kirjoittaa.

Kun mieltyy omaan äidinkieleensä, löytää siitä joka päivä jotain uutta. Kieli kehittyy ja laajenee – käsitteet saavat uudenlaisia merkityksiä. Hyvä informatiivinen kieli on helposti omaksuttavissa olevaa ja nautittavaa. Edelleenkään kirjoittajan ei kannata kompastua kapulakieleen ja munkkilatinaan. Kielihistoriallisia termejä muuten molemmat.

 

 

Näin kirjoitat blogin, joka saa lukijan aivot laulamaan

1. Kirjoita tuohtuneena. Blogi on ainoa kirjoittamisen muoto, johon pieni tuohtuneisuus sopii, joten hyödynnä tämä aliarvostettu tunnereaktio. Malta siis mielesi äläkä kirjoita Facebook-päivitystä tunteen vallassa. Kirjoita blogi.

2. Kirjoita nopeasti. Esitä ensimmäisessä kappaleessa väite, jota puolustat. Käytä blogin loppuosa perusteluihin. Esitä väitteesi tueksi niin monta faktaa kuin keksit, ja tee kustakin oma tekstikappale. Kun kirjoitat nopeasti, et ehdi rönsyillä etkä käyttää tilkesanoja.

3. Tuohtumus ei kestä kauan, ja hyvä niin. Jo kirjoittaessasi todennäköisesti huomaat, että alat lauhtua. Olet tohkeissasi, koska asiassasi on valtavasti hyvää, jota muut eivät ehkä ole vielä huomanneet. Tuo viimeistään nyt esiin myönteiset argumenttisi.

4. Tuohtumista voi myös teeskennellä. Jos sinun pitäisi nyt tuohtua jostakin, mistä tuohtuisit? Mitä asiaa, palvelua tai tuotetta haluat puolustaa henkeen ja vereen? Minkä väärän luulon haluat oikaista? Mitä yleisön pitäisi ehdottomasti tietää yrityksestäsi, sen arvoista, palveluista tai tuotteista? Siinä on aiheesi.

5. Kun tiedät, mistä haluat intoilla, heittäydy tunnetilaan. Mieti, milloin olet viimeksi ollut tuohtunut. Jos et tuohdu koskaan, korvaa tuohtuminen innostumisella. Milloin olet ollut oikein into piukassa? Miltä se tuntui? Mitä silloin olisit halunnut kertoa kaikille? Kun olet oikeassa tunnetilassa, aloita kirjoittaminen. Rivien väleistä tihkuvat tunteet saavat lukijan aivot laulamaan.

6. Palaa tekstiin myöhemmin. Poista ilmaukset ja ajatukset, jotka on mahdollista tulkita loukkaaviksi. Jätä suoraviivainen selkeys, sillä hyvä blogi kulkee kuin juna, mutta poista hyökkäävyys. Et halua ajaa kenenkään päälle. Varmista, että tarjoat ratkaisuja etkä pelkästään esittele ongelmia. Muista huumorin mahdollisuus. Voisitko tehdä pientä pilkkaa tuohtumuksestasi?

7. Anna jonkun muun lukea teksti ennen julkaisua. Jos siitä ei editoimallakaan saa julkaisukelpoista, siirrä se tyynesti pöytälaatikkoon ja totea, että olet löytänyt tunteillesi hyvän varaventtiilin.

Kirjoittaja on viestintäkonsultti, joka tuulettaa tunteitaan ja besserwisseröi Tietyssä iässä -blogissaan.

Mitä tehdä, kun kirjoittaminen ei suju?

Sain tämän blogikirjoituksen aiheeksi ”Kirjailijan vinkit, kun kirjoittaminen ei suju”. Aihe lienee valikoitunut siksi, että olen toimittajan työni ohella myös kirjailija. Olen julkaissut viimeisen kolmen vuoden aikana kaksi runokokoelmaa ja Eppu Nuotion kanssa yhteisteoksen Nainen parvekkeella. Minulla on siis oikeastaan kaksi työtä, joissa kummassakin kirjoitan, mutta kovin eri tavalla.

Mietin siis tuota minulle tarjottua blogikirjoituksen aihetta. Onko minulla kirjailijana antaa vinkkejä kirjoittajalle, kun kirjoittaminen ei suju? Vai olisiko pikemminkin niin, että toimittaja-minä on auttanut kirjailija-minää silloin, kun kirjoittaminen ei ole sujunut?

Selvennän tätä hiukan: aloitin toimittajan työni paikallislehdessä 19-vuotiaana heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Ensimmäinen läksy oli, että lehdellä on deadline, josta ei voi tinkiä. Opin kantapään kautta ja hyvin nopeasti, että juttu on synnyttävä, vaikkei olisi inspiraatiota tai mitään hajua siitä, mitä kirjoittaa. Toki hajua yleensä oli, koska toimittajan työssä tukena ovat usein omat muistiinpanot, joita on tehnyt haastatteluhetkellä ja niiden lisäksi tausta-aineisto, jota internet tarjoaa nykyään kovin auliisti. Toimittajan uraani aloitellessani internetiä ei toki ollut olemassakaan, joten taustamateriaali oli haettava kirjastosta, jos sellaista kaipasi. Tai sitten oli soiteltava asiantuntijoille ja tarkastettava kaikki faktat sillä tavalla.

Opin siis kirjoittavan työelämäni ensimetreillä, että kirjoittamisen on vain sujuttava. Tyhjän paperin pelosta pääsi eroon kirjoittamalla ja yhä vaan kirjoittamalla. Kun sain tehtäväksi tämän blogin kirjoittamisen, mielessä häivähti ajatus: mitä ihmettä minulla nyt olisi aiheesta sanottavaa? Ei tästä tule varmaan mitään. Luotin kuitenkin tärkeimpään kikkaani: kirjoittaminen sujuu, kun laittaa kädet näppäimille ja alkaa vain kirjoittaa. Pois itsekritiikki ja pelko! Ensin voi kirjoittaa vaikka diipadaapaa, jonka voi myöhemmin pyyhkiä pois. Pääasia, että tekstiä syntyy, sillä tekstimassaa voi sitten kyllä editoida loputtomiin.

Tämän siis sisäistin jo toimittajan työni alkutaipaleella. Ja tätä oppia olen käyttänyt hyväkseni myös kirjailijan työssäni. Writer´s block on pelottava sanahirviö ja varmasti todellinen olotila, mutta en voi sanoa kärsineeni oireyhtymästä kovinkaan usein. Kirjailijan työssäkin auttaa, kun aloittaa vain kirjoittamisen, menee kirjoittamisen tilaan. Jos sinne ei solahda automaattisesti, voi apuna aina käyttää tajunnanvirtamaista kirjoittamista. Kirjoitan vaikka siitä, mitä näkyy ikkunasta ja huomaan pian, että olen jälleen kirjoittamisen ihanassa taikapiirissä. Apuna voi käyttää myös lukuisia kirjoitusharjoituksia, joita ovat luovan kirjoittamisen oppaat pullollaan. Idea on vain siinä, että pääsee kirjoittamisen alkuun – loppu hoituu sitten itsestään. Ainakin minulla.

Oikeastaan sanoisinkin siis niin päin, että toimittajan työstä olen saanut valtavasti apua kirjailijan työhön. Minulle kirjoittaminen on ammatillista tekemistä, jolla on aikataulu ja päämäärä. Tämä koskee myös kaunokirjallisia teoksiani. En kirjoita huvin vuoksi (vaikka toki kirjoittaminen on superihanaa), vaan työkseni. Tämä lähestymistapa tekee kirjoittamisesta sen verran totisen jutun, että ei ole aikaa haahuilla.             

Kirjoittaja on asiakaslehtiä tekevä toimitussihteeri, jolle kirjoittaminen on tapa olla maailmassa.

Ps. Tästä blogikirjoituksesta pyyhin jälkikäteen pois ensimmäisen lauseen, sillä se oli turhan löysä. Lisäksi poistin kokonaan toisen kappaleen, jossa oli sitä diipadaapaa. Myöhemmästä tekstistä jouduin vaihtamaan vain yksittäisiä sanoja ja sanajärjestyksiä. Kun alkuun pääsee, loppu pitää huolen itsestään.